keskiviikko 20. toukokuuta 2009

Kiire - mikä ihana tekosyy

Nopea blogipäivitys Petrin (www.petrisarvamaa.eu) kampanjatoimistolta, jonka otsikko kertoo kaiken. Paljon tekemistä niin eurovaalikampanjan osalta kuin pol. siht. töissäkin ja kaiken päälle sosiaalinen kone käy kengurubensalla. Joskus vaan tulee päiviä, kun tuntee olevansa oman elämänsä aivokirurgi, jonka ainoa instrumentti on jakoavain (Sin Cityä mukaillen). Ja se tekosyy? Ainakin olla päivittämättä blogia...
Väsyttäisi; kaikki ylimäärinen sählinki sairaalareissuista yleiseen epävarmuuteen omista menoistaan... Poliittista sisältöä on luvassa taas jatkossa, nyt vaan kismittää poliittisesti ihmisten ymmärtämättömyys eurovaalien todellisesta luonteesta. Surullista luettavaa monet blogikommentit, "asiantuntijalausunnot" ym. skeida, jossa ei ole mitään todellisuuden pohjaa - pelkkää alasampumista ja kritiikkiä ilman rakentavia vastaehdotuksia. Aina osataan valittaa, mutta miten sitä voisi tehdä itse asialle jotain? Taitaa olla monelle ihan liian vaikea tehtävä suoritettavaksi... Siksi voi olla tyytyväinen, että puolue, jolla oli korvat on nyt myös puolue, jolla on talkoohanskat ja intoa, tietoa & taitoa lähteä ajamaan suomalaisten etuja Euroopassa. Sanoista teoksi - sen kun saisi vielä omassakin elämässä toimimaan.
Tätä tälläkertaa, lisää taas piakkoin.
S
PS. Tulipahan lähdettyä ehdolle HY:n edustajistovaaleihinkin. Jänskää!

tiistai 21. huhtikuuta 2009

Poliittista pitkästä aikaa

Huh, onpa tapahtunut paljon taas poliittisestikin. Otanpa esiin kolme melkoisen mielenkiintoista juttua ennen kuin painun kotiin nukkumaan toimistolta.
1) ammattiliittojen rahoituskuvio
2) piraattipuolue Ruotsissa
3) väärinkäsityksiä eurovaaleista
Otetaan ensin esille kohta 1, rahoituskuvio. Laittaa oikein vihaksi kuunnella, kun SAK julistaa kovasti olevansa puolueeton organisaatio, mutta silti jotenkin kummassa demareille menee 400k ja vassareillekin 50k jäsenistön koulutusrahaa. Ei mulla mitään ammattiliittoja vastaan itsessään ole - päinvastoin mä olen ihan tyytyväinen ja ylpeä ollessani SVAL:n, SVOL:n, ja virkailijayhdistyksen jäsen, mutta on ihan älytöntä, että tuollaiset määrät rahaa pistetään palamaan poliittiseen voiteluun. Ja pahinta on, ettei sitä kukaan suostu virallisesti myöntämään, vaikka kaikki sen tietävät.
Sitten kohta kaksi (latailen akkuja viimeiseen vuodatukseeni), piraattipuolueen suosio. On nimittäin hieno asia, että ovat saaneet Ruotsissa aktivoitua ihmisiä oikein urakalla poliittiseen toimintaan mukaan. Niin sitä pitää, minä sanon! Ovat jo isompia reilusti kuin paikalliset vihreät (kuinkas se olikaan, yhdessä yössä olivat saaneet enemmän kannattajia kuin koko marginaalipuolueella) ja kasvu vaan jatkuu. Jos yhden asian liikkeestä tulee ykskaks maan neljänneksi suurin puolue, niin jotain on tehty joko todella oikein, tai todella väärin. Arvailen täältä lahden karummalta puolelta, että bode-och : vetovoimainen liike ja kiistelyä herättävät tuomiot + lainsäädäntö. Onneksi sentään saivat sen palvelimen museoitua! Toivotan lämpimästi tervetulleiksi poliittiseen kenttään piraatit ja vaikka ovatkin yhden asian liike, niin hauska nähdä, mitä tuolla kannattajamäärällä saa aikaan. Ainakin huomiota, älämölöä ja monta kukkahattutätiä varpailleen ja se on vaan hyvä se.
Ja se viimeinen... ei hyvänen aika taas kuinka tyhmiä osaavat ihmiset olla. Mä olen lähtökohtaisesti menettämässä uskoani suomalaisten älykkyyteen ja todellisuudetajuun, vaikka ei sitä tietenkään toivopuolueen kannattajana virallisesti sanotakaan. Eikä sillä, loanheitto on heikkoutta ja sitä ei kannata harrastaa. On kuitenkin niin väärin, että loanheitto ja kritiikki rinnastetaan ja vielä enemmän väärin, että ihmiset eivät edelleenkään tajua, mistä eurovaaleissa on kyse. Vaikka olisit miten EU-vastainen ja haluaisit irti EU:sta, niin väärin, kuin se onkin, ei sinun pidä siltä kusta omaan pakkiisi valitsemalla turisteja parlamenttiin vaan vaikuttaa asiaan eduskuntavaaleissa, joissa asiasta todella päätetään. Parlamenteerikot ovat ajamassa Suomen etua EU:ssa ja kansanedustajat päättävät varsinaisesta EU-politiikasta, jolloin EU-jäsenyydestä voidaan päättää vain eduskunnassa, ei parlamentissa. How simple is that ja silti sitä ei vaan suostuta tajuamaan. Muutenkin julkkisehdokkaan äänestäminen parlamenttiin on vähän sama kuin laittaisi sivarin etulinjaan : parlamentissa on todella kovia edustajia ympäri Euroopan ja jos Suomen etuja haluaa nähdä toteutettavan EU:ssa, on parasta äänestää parlamenttiin ihminen, jolla todella on kykyä siihen ja joka on politiikan ammattilainen. Mua kun häiritsee sekin, että todellisia ammattipoliitikkoja on tosi vähän enää ja kaikenmaailman kanavasurffarit ovat sitten päättäneet omassa viisaudessaan, että hekin osaavat politikoida ja heistäkin tulee poliitikoita. Ihan oikeasti: poliitikko on ammatti siinä missä muutkin ja sitä varten voi kouluttautua. On ihan eri asia kuunnella esimerkiksi Kataisen, Niinistön, Ahon, Tuomiojan, Hautalan ja muiden raskaan sarjan ammattilaisten puhuvan, kuin että kuuntelee oman elämänsä janisievisiä, jotka olisivat paremmin kotonaan kunnallispolitiikassa kuin parlamentissa. Ei mulla Janiakaan vastaan mitään henkilökohtaista : mä en vaan jaksa kaikenmaailman julkkisehdokkaita, joita tuntuu varsinkin näihin vaaleihin tunnettuuden perustella tulevan kuin sieniä sateella.
Ei kai tässä muuta, aamulla taas jatkuu töidenteko - nyt on pakko juosta bussiin, että ehtii kotio vielä. Aamulla kahvit Tiian kanssa, illalla katsomaan Maiden-dokkari ja päivän aikana ainakin Petrin toimistolle vääntämään hommia ojennukseen. Ei kai muuta - snookerin mm:t ovat alkaneet taas, mun varma kevään merkkini!
S
ps. Hassua taas kerran kuulla, että on onnistunut tekemään joskus aikanaan vaikutuksen erääseen pieneen (toivottavasti positiivisen). Ainakin se tyttö oli ja on edelleenkin kovin söpö, ties vaikka joskus kahville...

perjantai 17. huhtikuuta 2009

Tästä elämästä jälleen

Omia mietteitä luennolta : alan ymmärtää stressaantuneita ihmisiä ja niitä, jotka valittavat, että työtahti on nykyään tosi hektinen. Jos omat päivät olisivat aina tällaisia, niin mä olisin fyysisesti rikki n. parissa viikossa, ehkä aiemminkin. Mutta sainpahan eilen grilliruokaa!
S

maanantai 13. huhtikuuta 2009

Liian tutuksi käynyt tarina

Syvä huokaus : sunnuntai-ilta, klo 1:39 ja tilanne ei ole erityisemmin muuttunut viikon takaisesta. Hommia vaan on rästissä huomattavasti enemmän - yay. Essee tekemättä, jäsenmaili kirjoittamatta, Impressivo-jutut ihan levällään eikä käytännössä edes aloitettu, Kansion jutut kirjaamatta, tulosperusteiset tekemättä, Petrin tapahtumat kirjaamatta, tentti keskiviikkona ja pelko perseessä siitä, että jossain vaiheessa jotain ikävää tapahtuu koko tälle kaaokselle.Voisin kaivata apua, vaan mistäs sitä saa ja kuka sitä osaa antaa? Ei ole tiedossa, eikä ole tulossa. YAY! Silmäkin pitkästä aikaa tulehtunut kaiken päälle ja se puhelinasia on hoitamatta. Ja rahahuolia on tietysti ihan entiseen malliin ja kaiken kivan lisäksi morkkis siitä, ettei pe ja la illoista ole täydellisiä muistikuvia - homma karkasi molempina päivinä ihan lapasesta ja se EI ole ylpeyden aihe... Kaiken lisäksi mä huomaan kaipaavani naista päivä päivältä enemmän ja sen löytyminen puolestaan tuntuu kaukaisemmalta, kuin pitkiin aikoihin. Jos jaksaisin valittaa asiasta ja olla negatiivinen, niin voisi todeta, että aika säälittävää. Vaan peruna kerrallaan sano, ainakin tämän kirjoittaminen tuntuu helpottavalta ja huomenna on aikaa vääntää kuitenkin vielä noita hommia kuntoon. ´ish...
Ei nyt enempää, väsyttää saatanasti ja sisällä kiehuu kun aikaan ei saa mitään - osin johtuen myös väsymyksestä... Perseestä. Viimeinen miete tähän kohtaan on "milloinkohan tästä noidankehästä pääsisi irti...". Hetki vielä niiden artikkeleiden kanssa, sitten unta palloon, aamulla tk:seen hakemaan tipat ja sitten Tapiolan kautta toimistolle tekemään pitkä päivä. Red Bull antaa siivet...
S

maanantai 6. huhtikuuta 2009

The last day of my old life? Ehh...

Aika : 02:49
Paikka : Lohenpyrstön porvarikommuuni, vierashuone
Fjilish : pretty ok.

Voi tätä : saunomassa, uimassa, ottamassa olutta, nauttimassa whiskyä ja katsomassa I walk the line todellisesta kotiteatterista kaverien kotona. Ei paha... Kouluhommia olisi pitänyt tehdä tämä päivä, mutta jos nyt hetken on ahkera, saa illalla asiat järjestykseen. Oma elämä toki aika levällään yhä, mutta siksi tämä onkin wanhan elämäni viimeinen yö : aamulla yritän aloittaa uuden elämän. Kuulostaa samalta bullshitiltä, jota totean ja lupaan jok´ikinen sunnuntai, mutta nyt sillä lupauksella on hyvä pohja. Tämän meiningin kun on loputtava ja mun on saatava itseäni niskasta kiinni... ei elämäänsä voi vaan elää koko ajan loppuunpolttamalla, pakko on joskus miettiä omankin perseensä perään. Ei sillä, että töitä olisin vähentämässä - kaikki sekoilu vaan pitää vähentää minimiin ja keskittyä olennaiseen. Hassuinta on se, että mulla kaikki elämän perusedellytykset ovat erinomaisesti : mun vaan pitää lopettaa omaan pakkiini kuseminen ja lunastaa niitä odotuksia, joita mulle on ladattu. Mä pystyn, jaksan, kykenen - mun vaan pitää saada aikaan. Siinä mä olen huono ja siksi sitä pitää yrittää parantaa. Samoin voisi leikata rajusti paskaruoan kulutusta ja harrastaa enemmän liikuntaa, jotta fyysinen kunto tukee henkistä ja kroppa ei huuda niin pahasti halleluujaa jatkuvalla syötöllä. Ja unta... sitä pitäisi saada paljon lisää. Pitäisi...
Väsyttää...
Aamulla kujalle palaveriin yhdeksäksi ja uusi viikko alkuun. Katsoo nyt mitä se tuo tullessaan : päivittelen tätä päivittäin ja pidän lokia itselleni. Vielä pieni silmäys puuttuviin artikkelianalyyseihin ja huomenna palautus - viikon myöhässä.
Vielä loppuun soiva biisi : RR - Last night on earth. Kuvaavaa, siksi otin sen queryyn. Pian unta, illalla jatkuu. Toivottavasti L soittelee...
S

lauantai 4. huhtikuuta 2009

Alkupalat + WG

Tässä tämä : uusi blogi, Puukon sivalluksia on nyt osa Internetin ihmemaata. WG menossa, atm Hetaa väsyttää ja oksettaa, muut katsovat Blues-Kärpät matsia ja oma fiilis on aika sekalainen. Lähinnä ottaa päähän tietynlainen mustavalkoinen asenne ja se, että vaikka tiedän, että kommentit eivät olleet hlökohtaisia, niin silti pahoitin vähän mieltäni siitä, että omaa tilannetta periaatteessa kritisoitiin ja annettiin ymmärtää, että mä olisin saanut kaiken ilmaiseksi. Ehkä olenkin, mutta ainakin mä yritän tehdä kaikkeni sen eteen, että nöyryys pysyy ja tiedän, mitä saan ja kuinka se mua auttaa. Tietoisuus on olemassa, perkelettäkö syytätte kultalusikka suussa syntyneeksi, kun todellakaan en ole... Anyway, avautumista ei jaksa enempää : lähden jatkamaan ja etsimään lisää syömää ja juomaa. Kun vielä Tiialle avautuu ja kertoo, miksi oma fiilis on niin perseellään, niin elämä jatkuu taas. Jatkossa enemmän ja lisää poliittista sisältöä samoin
S